Kerhon historiikkia

Joulukuun 14. päivänä, vuonna 1966 Tampereen kaupungin nuorisolautakunnan kerhohuoneessa kirjoitettiin osa suomalaista koripallohistoriaa - tietenkin käsin ja ruutupaperille. Nämä jo kuuluisan "sinikantisen vihon" ensimmäiset sivut olivat alku Tampereen Koripalloerotuomarikerhon nyt nelikymmenvuotiselle toiminnalle.

Aulis Eränen, Pentti Toivonen, Erkki Aalto, Antero Vesa, Olavi Ahonen, Seppo Silvan sekä tietysti Rauno Nieminen olivat ne hämäläiset koripallopioneerit, jotka Kerhon perustivat.

Kerho toimi SVUL:n Hämeen piirin koripallojaoston alaisena ja hyväksyi itselleen laaditut säännöt 25.1.1967. Nämä puheenjohtaja Rauno Niemisen laatimat säännöt olivat voimassa aina vuoteen 1993 saakka. Silloin kerho hyväksyttiin yhdistysrekisteriin ja säännöt nykyaikaistettiin.

Ransun puheenjohtajakaudella luotiin monia perinteitä. Kuukausitapahtumia järjestettiin jo silloin. Kerhon tehtäviin kuului erotuomareiden kouluttaminen ja monet vielä nykyisinkin aktiivit pillimiehet saivat ensioppinsa Ransulta ja kumppaneilta.
Erotuomariluokkien tarkistus ja hieman myöhemmin tuomareiden nimeäminen sarjaotteluihin kuuluivat kerhon tehtäviin. Kerhon työkenttä laajeni koko ajan ja pian jo ihmeteltiin, miten joskus on tultu toimeen ilman kerhoa. Se kun hoiti täsmällisesti koko erotuomaritoimintaa koskevat asiat.

Kerhon aktiivisen toiminnan tuloksena erotuomareiden asenne tuomitsemiseen muuttui yhä positiivisemmaksi ja vastuuntuntoisemmaksi. Niinpä Koripalloliitossakin alettiin antaa arvoa kerhon suorittamalle työlle. Tästä näkyvimpiä ilmauksia oli Rauno Niemisen ja Aulis Eräsen nimeäminen koripalloliiton erotuomarivaliokuntaan vuonna 1967.

Tampereen kerholle suunniteltiin oma rintamerkki tuomaripaitaan kiinnitettäväksi 1974. Oma viiri saatiin vuonna 1975. Samana vuonna pelattiin myös ensimmäinen kahden erotuomarikerhon välinen koripallo-ottelu Tampereen voittaessa Turun 75 - 65. Tätä kanssakäymistä jatkettiin aina siihen asti, kunnes Kultainen Pilli -tapahtuma sai mukaan myös muut Suomen koripalloerotuomarikerhot.

Ylimmillä sarjatasoilla alkoi näkyä entistä enemmän tamperelaisia oikeudenjakajia. Harri Kunnas, Esko Koivunen, Heino Komusaari, Arvo Jantunen, Pentti Toivonen, Reino Sarkola, Pentti Hotinen, Aulis Eränen, Teuvo Tuominen, Mikko Mustonen ja Pentti Paju olivat niitä ensimmäisiä mestaruussarjalaisia - osa jo ennen kerhoakin.
Rauno Nieminen, Raimo Jämsä, Antero Leino, Veli Haapaniemi, Tapio Koskinen ja muut sitten jatkoivat manselaisperinnettä.

Vuonna 1977 Ransu luovutti puheenjohtajan nuijan Antero Leinolle, joka johti kerhoa jämäkällä otteellaan kahden vuoden ajan.
Antsu oli kerhon luottomies. Hänen raporttinsa nuoresta Niemisen Penasta esimerkiksi vakuutti kaikki. Pojat olivat olleet Virroilla pelissä, kun pelin jälkeen pukuhuoneessa Pena kaivoi kassistaan taskulämpimän kossupullon ja siemaisi kunnon huikan ennen suihkua. Raportin mukaan Niemisessä oli ainesta mestaruussarjaan asti. Silloinhan legendaarinen ravintola Suomen Neito oli tuomareiden kantapaikka, jossa sorvattiin kimpassa raportit ja käsiteltiin päivän pelien sattumukset. Tuokin tarkkailuraportti valmistui vain hieman ennen valomerkkiä.

Antero Leinon jälkeen kerhomme johtopaikan valtasi Niemen dynastia. Ensin isä Urho 1979 - 1984 ja sitten poika Timo 1984 - 1987.
Niemet muistelivat omaa puheenjohtaja-aikaansa seuraavasti:
"Mielenkiintoisin havainto taaksepäin tarkastellessa on, että melkein jokainen pyörä on keksitty moneen kertaan kerhonkin toiminnassa. Monet "instituutiot" ovat saaneet alkunsa tai esiintyneet aiemmin jo 70-luvulla. Yksi hankalimmista, SVUL vastaan TUL -ajattelu on jo onneksi poistunut. Tuomarit tosin pyrkivät olemaan aina koko sopan yläpuolella."

Kerhon ansiomerkit ovat peräisin vuodelta 1979, jona vuonna myös ensimmäisen kerran katseltiin yhdessä videoita koulutustilaisuuksissa. Silloin alkanut yhteistyö TV2:n kanssa jatkui vielä 1996. Kerholla oli jopa oman opetusfilmin tekosuunnitelma, johon kyseltiin tukea Koripalloliitolta, arvatkaa saatiinko.

Paikalliset matkakorvaukset otettiin käyttöön syksyllä 1980. Korvausta maksettiin kuusi markkaa, jos matkan sivupituus oli yli kolme kilometriä.

Laiminlyönnit olivat ongelma jo tuolloin. Tilanne oli hieman paradoksaalinen, aktiivituomareita oli vähän, mutta ottelusta poisjäänti aiheutti 20 markan sakon per ottelu ja lopulta tuomitsemiskiellon, jos tahti ei parantunut.
Pyrinnön otteluihin hoidettiin toimitsijat ja saatiin työstä korvaus. SVUL:n suurkisat oli vuoden 1980 huipputapahtuma. Kerhon jäsenet jättivät talkoohengessä suurimman osan palkkioistaan nostamatta ja näin kerho sen kuin vaurastui.

Varalan rantasauna oli legendaarinen kuukausikokouspaikka, missä Niemen veljekset taistelivat makkaranrohmuamismestaruudesta Koskisen Heikin ja Nymanin Sepon kanssa. Aina 80-luvun puolimaihin asti paikalliset liike-, pankki- ja vakuutuslaitokset tarjosivat sauna- ja edustustilojaan kerhonkin käyttöön.

Kokousvierailuja tehtiin myös eri puolille piiriä. Forssan vuosikokouksesta on jäänyt mieleen Toivosen Veikan saama Konstan Kannu, jota paikalliset hopeasepät eivät vieläkään ole onnistuneet saamaan täysin pystyyn. Myöhemmin, menon rauhoituttua, kokouspaikaksi vakiintui Pyynikin uimahallin takkahuone, missä vanhaa "Varalan henkeä" onnistuttiin vielä jossain määrin tavoittamaan.
Moision Pömpön klapipussien seikkailut ovat yhä muistissa, mutta kuka muistaa, ketkä olivat ensimmäiset naistuomarit saunailloissa?
Vaahtolammin Lea oli ainakin yksi pioneereista.

Koulutus on aina ollut kerhotoiminnan leipälaji. Ransu ja Timo ovat tässäkin suhteessa olleet valtakunnan huippuja.

Kerho on lähettänyt jäseniään tule tuomariksi - projektista Volvo-turnauksen kautta Kansalliselle Erotuomariklinikalle. Alkeiskurssit ja toimitsijakoulutus on viime aikoihin asti hoidettu itse. Kerhon järjestämä otteluiden tarkkailu sai alkunsa jo 1984 ja Mansen Mafia sitä myös menestyksellä jatkoi.

Ruumista on yritetty harjoittaa jo 1986 omalla harjoitusvuorolla, tosin vaisuhkolla menestyksellä. Pienistä notkahduksista kehityksessä ovat osoituksena kauden 1981-82 lupaavan tuomarin valitsematta jättäminen, koska ei ollut kriteereitä täyttävää tuomari sekä kauden 1986-87 juhlajulkaisun vetoomus seuroille erotuomarimäärän pienentyessä.

Ari Lavikko, puolentoistasadan mestaruussarjaottelun rutinoima rehtorismies oli kerhon peräsimessä 1987-89. Toiminta jatkui taattuun vanhaan malliin.
Lavikon puheenjohtajuusajan merkittävimpiä uudistuksia oli varustekorvaus, jota alettiin maksaa täydellisessä erotuomarivarustuksessa tuominneille 1988.

Koripalloliiton siirryttyä alueorganisaatioon valittiin Ari johtamaan Läntisen Alueen erotuomaritoimintaa. Tässä yhteydessä kerhomme johtokunnassa tehtiin pieni nuorennusleikkaus ja puheenjohtajaksi valittiin Markku Perttu vuonna 1989.

Pertun aikakaudella kerho nosti profiiliaan ja sai myös ulkopuoliset kiinnostumaan toiminnastaan. Ransun laatimat vanhat säännöt nykyaikaistettiin ja kerhosta tuli rekisteröity yhdistys. Hankittiin yhtenäiset verryttelyasu ja varustekassi sekä teetettiin oma kirjekuori ja -paperi. Nurisalon Rike piirsi kerholle logon ja Naru Kaulassa -lehti viihdytti ja vihastutti koripalloväkeä ympäri maan.
Maailman ensimmäinen täysin Suomessa tehty koripalloerotuomareiden koulutusvideo oli Pertun ja hänen seuraajansa Jukka Raja-ahon aikaansaannoksia.
Kerhon budjetti kymmenkertaistui ja aktiivijäsenten määrä kasvoi taas. Jukka "Kössi" Raja-aho peri puheenjohtajuuden Pertun Makelta 1994.

... jatkuu ...