Aika ennen Erotuomarikerhoa
James Naismith keksi koripallon yli sata vuotta sitten. Hänen perusvaatimuksensa pelille olivat:
- Pyöreää isokokoista palloa pelataan käsin.
- Palloa ei saa kantaa juosten vaan piti edetä syötellen.
- Pelaaja saa pelikentällä liikkua aina haluamaansa asemaan, mikäli sitä kukaan toinen ei ole varannut.
- Vastustajan koskettaminen on kielletty.
- Maali asetetaan vaakasuoraksi pelikentän yläpuolelle noin 10 jalan korkeuteen.
Siinä kokonaisuudessaan koripallon ensimmäiset säännöt.
Vuonna 1891 sääntöihin tuli 13 kohtaa. Päätuomarin tehtäviin kuului ratkaista kumman joukkueen haltuun pallo kuuluu. Hän valvoi myös 2 x 15 minuutin peliaikaa ja hyväksyi maalit. Aputuomari valvoi pelisuorituksia ja merkitsi muistiin pelaajien virheet. Vastustajan tahallisesta vahingoittamisesta erotettiin pelistä.
Alkuaikoina maaleina käytettiin persikkakoreja. Niistä johtuu myös pelin lopullinen nimi Basketball - Koripallo.
Eurooppaan peli levisi lähinnä NMKY-liikkeen piirissä. Vuonna 1932 perustettiin Kansainvälinen Koripalloliitto FIBA ja parin vuoden kuluttua siinä oli 17 jäsenmaata.
Eri maissa noudatettiin erilaisia sääntöjä. FIBA otti pohjaksi Yhdysvalloissa muodostuneet ja niitä noudatettiin ensimmäisissä Euroopan mestaruuskisoissa vuonna 1935.
Suomessa koripalloilu lähti alulle Berliinin olympialaisten jälkeen. Suomen Koripalloliitto perustettiin 1939 ja mestaruussarja käynnistyi välittömästi.
Aluksi otteluissa oli vain yksi tuomari, mutta pian siirryttiin kansainväliseen kahden tuomarin käytäntöön. Nils Fabricius ja Vilho Nuoreva, joita molempia pidetään koripallon isinä Suomessa, olivat ensimmäisten tuomareiden joukossa.
Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla toiminta vilkastui. Tuomareita tarvittiin lisää ja liitto järjesti tuomarikursseja. Aluksi vain alkeiskursseja, mutta koska tuomareista oli huutava pula, nähtiin näitä alkeiskurssilaisia jopa mestaruussarjankin peleissä. Tuon ajan tunnetuimpia tuomareita olivat Pentti Salmi ja Eino Ojanen.
1950-luvun alussa tuli 18 käsimerkkiä. Aiheutti melkoista hämminkiä, kun tuomarit yrittivät tuomita pelkillä käsimerkeillä, eivätkä pelaajat ymmärtäneet niistä mitään. Vuonna 1954 tilannetta helpottamaan saatiin perustettua Koripalloerotuomarit ry herrojen Aulis Liljeqvist, Kalevi Tuominen, Eino Ojanen, Juhani Salmenkylä ja Veikko Karen toimesta. Heistä Karen on edelleenkin mukana erotuomaritoiminnassa. Koripalloerotuomarit ry kiinnitti erityistä huomiota tuomarien koulutukseen ja myös joukkueiden käyttäytymiseen. Kerho jakoi reilun pelin joukkueelle Fair Play-palkinnon, jonka mm. Tampereen Pyrintö sai kahdesti 1950-luvulla.
Koripalloliitto perusti erotuomarivaliokunnan, jonka ansiosta saatiin tuomarikoulutus paremmin organisoitua myös muun Suomen alueelle.
Tampereellakin oli epävirallinen erotuomarikerho 1950-luvulla, vetäjinään Esko Koivunen ja Harri Kunnas - kaksi kansainvälisestäkin kokemusta saanutta tuomaria. Harri kävi tuomitsemassa kansainvälisessä turnauksessa Varsovassa ja Esko naisten EM-kisoissa Budapestissä. Kansainvälisen erotuomarikortin saamiseksi vaadittavaan kirjalliseen kokeeseen Eskon ja Harrin piti lähteä yhdessä Pariisiin Juhani Salmenkylän kanssa. Salmenkylän piti toimia tulkkina. Silloisten liittoriitojen (SVUL ja TUL) seurauksena matka kuitenkin peruuntui. Samoin loppui Tampereen epävirallisen erotuomarikerhon toiminta 60-luvun taitteessa.
1966 sitten perustettiin virallinen Tampereen Koripalloerotuomarikerho ry.
Alkuperäisen jutun kirjoitti Heino Komusaari