Nenäkkäät
K. Guru on kollektiivinimimerkki, joka jo 90-luvun alussa läikytti vesilasia, niin että joiltakin housut kastuivat. Nyt vihastuneimmatkin lienevät kasvaneet vaippaiästä, joten kertaamme hieman menneitä Nenäkkäitä.
80-luvun lopulla keskusteltiin miesten SM-sarjassa tehdystä
tuomarien
nuorennusleikkauksesta. Kuten myöhemmin on käynyt ilmi, ei leikkauksiin
olisi ollut varsinaista syytä. Ransua pidetään edelleen maan parhaana
tuomarina.
K. Guru esitti tuolloin tuomareille samanlaista karsintaa SM-sarjaan kuin
seuroillekin.
"Millä perusteilla pääsarjoista tuomareita jatkossa pudotellaan, kun
luonnollista poistumaa ei ole tiedossa vuosikymmeniin?
Olemme kehittäneet sarjamääräyksiä mukaillen oman järjestelmän, jonka
oikeudet luovutamme hilpein mielin erotuomarivaliokunnalle.
1. Erotuomarit aloittavat kilpailutoiminnan seurojen tapaan. Tuomarit arvostellaan joka ottelussa ja parempi saa kaksi sarjapistettä. Esitämme, että konkreettisen arvosteluperusteiden puuttuessa mitataan kilpailupaino, järjestetään juoksukilpailut ja kaksi tuntia ennen ottelua tuomarit seisovat keskellä kenttää ja imitoivat jotain pinnalla olevaa kansainvälistä tuomariamme. Näin saadaan taiteellisen vaikutelman pisteet.
2. Sarjan viimeiseksi jäänyt tuomari putoaa I-divisioonaan ja vastaavasti divarin paras nousee SM-sarjaan.
3. Jokaisen ottelun yhteyteen on järjestettävä lehdistötilaisuus, johon osallistuvat joukkueiden ja tuomarien lisäksi Henrik Dettman ja Arto Savander ihan muuten vaan. Jäljessä mainitut päättävät saavatko tuomarit enää ikinä yhtään peliä."
Näin siis kuusi vuotta sitten. Voinemme todeta aikojen ja tapojen muuttuneen nopeasti päälaelleen. Nykyisin tuomareilla poistuma on "luonnollisempaa" kuin koskaan. Jos harrastus tuo enää mielipahaa ja siviilityö kärsii, on järkevämpää lopettaa. Näin on moni "luonnollisesti" tehnytkin.
Tänään tuomarit ovat ainoita, jotka sarjasta voivat pudota. Heille ollaan perustamassa samanlaista arviointiryhmää kuin miesten SM-seuroille. Ryhmä ottaa huomioon paitsi tuomarin kilpailullisen menestyksen, myös taloudellisen tilanteen ja juniorityön.
Tamperelaisittain tilanne on se, että Oravan näytöt juniorityössä kelpasivat FIBA:llekin ja Kurtsa Niemelä on vahvassa nousussa. Sen sijaan Mikko Toivosen suhteen tilanne on vaikeampi. Juniorityötä hän tekee kyllä paljon, mutta ilman tulosta. Ja ekonomin titteliä hän ei saa, jollei kaverit sitten lainaa.
Kerhon edustusjoukkue oli matkalla Turun Kultaiseen Pilliin. Ysitiellä, kohta Mellilän jälkeen iloiset kerholaiset huomasivat pellolle pysähtyneen junan, josta käveli kymmenittäin ihmisiä kohti maantietä. Pikaisen kummastelun jälkeen päädyttiin siihen tulokseen, että kyseessä oli varmaankin hauska kylätapahtuma, ellei peräti jotkut festivaalit. Kiireessä kerholaiset eivät voineet osallistua tapahtumaan vaan joutuivat ohittamaan juhlapaikan tyytymällä huutamaan muutamia iloisia iskulauseita.
Seuraavan aamun lehdestä sitten luettiin, että junaturmassa oli kuollut kaksi ihmistä.
Turkuun liittyy toki muitakin epäonnistumisia. Kun Turun kerho täytti 20 vuotta, oli kerhomme edustus taas paikalla. Alkuilta meni pienessä, intiimissä juhlassa mukavasti ja loppuiltakin muilta paitsi Kössiltä, joka joutui huumorintajuttomien satamajätkien takaa-ajamaksi.
Tasokkaaksi mainostettu yökerho oli tasokas ja vaikutti viihdyttävältä, kunnes muuan kaapin kokoinen satamajätkä huomasi Kössin keskustelevan hänen seuralaisensa kanssa.
Kiihtynyt turkulainen käytti sopimatonta kieltä ja koska teknillistä ei tuossa tilanteessa ollut mahdollista antaa, yritti Kössi keskustella hormonihirviön kanssa kirjallisuudesta sanomalla:" Setäni on kirjoittanut kirjan impotenssista. Olet varmaan lukenut sen?"
Vaikka Kössi aliarvioi satamajätkän älykkyysosamäärän ja yliarvioi oman juoksunopeutensa, hän selvisi hengissä.
Samaisilta syntymäpäiviltä palattiin suunnitelmien vastaisesti junalla. Rautatieasemalla päätettiin ostaa junaliput aulan automaatista.
Uupunut matkamies maan, J-P Orava, katsoi ilmeisesti olevansa pankkiautomaatilla ja käsitteli automaatin antamaa matkalippua kuin tiliotetta ja heitti sen roskiin heti saatuaan.
Onneksi konduktööri ymmärsi (ja uskoi) selvityksemme ja myönsi reilun alennuksen toisesta matkalipusta.
Elämä on tarina, elämä on sankarilaulu.
Ari Lavikon autossa on tunnetusti verraten lämmintä. Peräti kuuma. Sekä penkinlämmittimet, jotka ovat aina päällä. Vaan kävipä kerran niin, että penkinlämmitin meni rikki. Ari, toiminnan mies, osti kaupasta irtopenkinlämmittimen, jonka kytki tupakansytyttimeen. Illalla Ari unohti irrottaa lämmittimen sytyttimestä ja niin penkki lämpeni yön yli, kunnes akusta loppui virta. Tällöin autoradio luuli tulleensa varastetuksi ja lukitsi itsensä. Vaan kukapa sitä radiota kuuntelee, kun penkinlämmitin toimii.